perjantai 9. syyskuuta 2016

Valoja ja varjoja

Sakset, liimaa ja paperia. Siitä aloitin. Leikkelin, rypistelin ja taittelin paperia, että saisin siitä erilaisia pintoja aikaiseksi. Se oli alkua varsinaiselle tehtävälle, jossa hyödynsin tekemiäni pintoja. 



Tehtävänä oli siis lankojen, kankaiden, paperin, kanaverkon ja monen monen muun materiaalin avulla luoda ympyrän muotoiseen meatallikehikkoon pinta (mielellään kolmiulotteinen), jonka valo lävistäisi. Millaisia varjoja se synnyttäisi, mistä kohti valo voisi päästä läpi.
Ajattelin, että voisin tehdä puun, jonka oksalta roikkuisi keinu. Aloitin sitomalla hopeaa, mustaa, valkoista ja läpinäkyvää lankaa kehikkoon puun muotoiseksi asetelmaksi.



Kun puu oli valmis, taittelin mustasta kartongista keinun ja laitoin siihen narut, joilla sain aikaiseksi kiikkuefektin ja sidoin puun oksalle. Ompelin läpikuultavaa kangasta puun takapuolelle. Leikkasin siihen pari aukkoa, josta valo pääsisi sisään ja keinu mahtuisi kiikkumaan. Taittelin mustasta ja valkoisesta kartongista haitaritekniikalla kukkia, jotka liimasin puun oksille. Lopuksi vielä lisäsin muutaman höyhenen.







Teoksia syntyi paljon, sillä jokainen ykkösvuotelainen väsäsi oman kehikkonsa, jotkut jopa useampia. Ja hyvä niin, sillä töistä oli tarkoitus luoda kokonainen iso teos, joka ripustettaisiin todella korkeaan, moneen kerrokseen ylettyvään ikkunaan.
Työt yhdistettiin toisiinsa siimoilla ja oppilaitten ja opettajien avulla sijoitettiin roikkumaan ikkunaan.







Nautin tämän työn tekemisestä. Idea oli upea ja totutus onnistunut. Ainoastaan aika meinasi loppua kesken, muuten ei valittamista ole. 
Töistä saatiin koottua hieno valoilla ja varjoilla leikittelevä kokonaisuus, joka hivelee monen ohikulkijan silmää.

torstai 8. syyskuuta 2016

Mustavalkoista

Tekniikkana huovuttaminen, tehtävänä valmistaa lasinaluset. Tiedän heti, että tästä tulee mustavalkoinen rennolla otteella tehty työ.
Valitsin mustan neulatun huovutuslevyn, jonka päälle asettelin koristeeksi valkoista villalankaa ja harmaata huovutusvillaa.


Työhön laitettiin saippuavettä, alapuolelle vaahtomuovia ja yläpuolelle silkkikangas, että kuviot pysyisivät paikoillaan. Levyä alettiin uimapötkylän avulla pyörittämään niin kauan, kunnes kuviot pysyivät paikoillaan. Tarpeen tullen saippuavettä lisättiin.




Kun kuviot pysyivät paikoillaan, pistin levyn kaislamaton päälle, laitoin rullalle ja pyöritin. Näin varmistin, että kuviot pysyisivät varmasti aloillaan. 




Puristelin levyä ja oioin suoraksi. Pidin sitä ensin kuuman veden alla, sitten kylmän, taas kuuman ja kylmän. Levy höyrytettiin silitysraudalla. 



Lopuksi vielä jaoin työn langan ja nuppineulojen avulla neliön muotoihin, joista myöhemmin tullaan leikkaamaan lasinalusia.


 
Monet ihmiset osallistuvat lasinalusten tekoon, sillä niitä on tilattu yhteensä 600 kappaletta. Aluset ovat menossa lahjapaketteihin yhdeksi elementiksi. Toivottavasti näiden lasinalusten tuleva omistaja tulee pitämään lahjastaan.

tiistai 30. elokuuta 2016

Metalli yllätti

Vähän mietitytti, mitä tästäkin oikein tulee. Viimeisimmät muistot metalli tunneista olivat yläasteelta. Ja nyt se olisi ensimmäisenä vuorossa. 
Oh shit.
Mutta pakko myöntää, että kivaa oli. Tehtävänantona oli tehdä pelkkä hyönteinen tai hyönteinen, joka toimisi samaan aikaan myös kulhona. Perhosen siipi, se tuntui hyvältä ajatukselta.



Siipi piirrettiin metallilevylle tussilla ja leikattiin irti kipinöitä syöksevällä laitteella. Koneitten nimiä olen huono muistamaan, mutta jospa nämä selitykset auttaisivat hahmottamaan, miten mikäkin on tehty. Eihän nimillä väliä, eikös?
Hioin ja viilasin siiven kulmien terävät kohdat pois.


 Reunaosat hioin koneella, sisäosat viilasin 
Tein paukuttavaa ääntä pitävällä koneella siipeen kaarevaa muotoa. Tässä välissä aloinkin miettiä, että mitä jos sitä tekisi vaikka toisenkin siiven, kun ei sen ensimmäisenkään tekeminen niin vaikeaa ollut. Tästä se ajatus syntyi, kokonainen perhonen.


Jalat taas tein metallikepistä, jota pidettiin hetki tulessa ja koputeltiin sitten päällimmäinen kerros vasaralla pois, että sitä olisi helpompi muotoilla. Keppi laitettiin takaisin hiiltyneeseen tuleen ja sen jälkeen muotoiltiin vasaralla haluamaansa muotoon ja leikattiin irti. Lopuksi vielä jalkojen päät hiottiin kivannäköisiksi.
Jalat hitsattiin yhteen, samoin siivet. Vielä ne kaksi elementtiä hitsattiin yhteen ja siinä se oli, perhonen.
Lopuksi vielä hioin siivistä ikävän näköiset tussinjäljet.

Alin siipi on hiottu, ylin taas odottaa vielä vuoroaan
Ai miten onnistuin omasta mielestä?
Yllättävän hyvin, luulin, että kaikki olisi paljon vaikeampaa.
Mikäkö oli vaikeinta?
Varmaankin osien leikkaaminen metallilevystä irti.