tiistai 30. elokuuta 2016

Metalli yllätti

Vähän mietitytti, mitä tästäkin oikein tulee. Viimeisimmät muistot metalli tunneista olivat yläasteelta. Ja nyt se olisi ensimmäisenä vuorossa. 
Oh shit.
Mutta pakko myöntää, että kivaa oli. Tehtävänantona oli tehdä pelkkä hyönteinen tai hyönteinen, joka toimisi samaan aikaan myös kulhona. Perhosen siipi, se tuntui hyvältä ajatukselta.



Siipi piirrettiin metallilevylle tussilla ja leikattiin irti kipinöitä syöksevällä laitteella. Koneitten nimiä olen huono muistamaan, mutta jospa nämä selitykset auttaisivat hahmottamaan, miten mikäkin on tehty. Eihän nimillä väliä, eikös?
Hioin ja viilasin siiven kulmien terävät kohdat pois.


 Reunaosat hioin koneella, sisäosat viilasin 
Tein paukuttavaa ääntä pitävällä koneella siipeen kaarevaa muotoa. Tässä välissä aloinkin miettiä, että mitä jos sitä tekisi vaikka toisenkin siiven, kun ei sen ensimmäisenkään tekeminen niin vaikeaa ollut. Tästä se ajatus syntyi, kokonainen perhonen.


Jalat taas tein metallikepistä, jota pidettiin hetki tulessa ja koputeltiin sitten päällimmäinen kerros vasaralla pois, että sitä olisi helpompi muotoilla. Keppi laitettiin takaisin hiiltyneeseen tuleen ja sen jälkeen muotoiltiin vasaralla haluamaansa muotoon ja leikattiin irti. Lopuksi vielä jalkojen päät hiottiin kivannäköisiksi.
Jalat hitsattiin yhteen, samoin siivet. Vielä ne kaksi elementtiä hitsattiin yhteen ja siinä se oli, perhonen.
Lopuksi vielä hioin siivistä ikävän näköiset tussinjäljet.

Alin siipi on hiottu, ylin taas odottaa vielä vuoroaan
Ai miten onnistuin omasta mielestä?
Yllättävän hyvin, luulin, että kaikki olisi paljon vaikeampaa.
Mikäkö oli vaikeinta?
Varmaankin osien leikkaaminen metallilevystä irti.